Käytännön tukitoimet, ympäristö ja hyvät käytännöt. Teoriaosuus

Jotkut tutkijat esittävät, että autismikirjolla voi säilyä perustavanlaatuisempia tai vähemmän kehittyneitä tunteiden säätelyn muotoja, kuten stereotypioita tai toistuvaa käyttäytymistä. Nämä käyttäytymismallit voivat toimia itsesäätelytehtävässä auttaen vähentämään emootioiden aiheuttamaa vireystilaa tai aistiylikuormitusta (Hervás, 2017). Vaikka ne voivat olla tehokkaita lyhyellä aikavälillä – erityisesti vaativissa tai stressaavissa konteksteissa – niiden käyttö voi olla epätarkoituksenmukaista tietyissä ympäristöissä, jos toiminnallisia vaihtoehtoja ei tarjota.

Tästä näkökulmasta on olennaista pyrkiä ei vain poistamaan näitä käyttäytymismalleja, vaan ymmärtämään niiden tarkoitus ja laajentamaan itsesäätelystrategioiden valikoimaa kunkin henkilön ominaisuuksien ja tarpeiden mukaan.

Itsesäätelyn helpottaminen ympäristön avulla

Autismikirjon henkilöiden itsesäätely ei ole kiinni vain yksilöstä itsestään, vaan myös ympäristöstä. Yksi tehokkaimmista tavoista edistää sitä on käyttää ulkoisia tukikeinoja, jotka lisäävät turvallisuutta, ennustettavuutta ja hallittavuutta.

Pääsy tuttujen esineiden luo voi helpottaa tunteiden säätelyä. On suositeltavaa pitää saatavilla esineitä, jotka henkilö yhdistää rauhaan tai hyvinvointiin, kuten:

* Peittoja tai tyynyjä

* Pehmoleluja

* Astimateriaaleja

* Hypistelyesineitä (manipulative objects)

Nämä esineet auttavat kanavoimaan vireystilaa kosketusärsykkeiden, syväpaineen tai toimintojen toistamisen kautta (Dunn, 1997; Hervás, 2017). Henkilöille, joilla on suurempi tuen tarve, on tärkeää, että ammattilainen ennakoi heidän tarpeensa ja tarjoaa heille tukea heti ensimmäisten dyssäätelyn merkkien ilmetessä.

Yhteisöllisissä ja sosiaalisissa ympäristöissä voidaan käyttää huomaamattomampia versioita (esim. hypistelyleluja / fidget toys), mikä helpottaa niiden käyttöä ilman leimautumisen riskiä.

Säätelytilat ja -materiaalit

Turvallisen tilan tai säätelytilan luominen on toinen tärkeä ennaltaehkäisevä strategia. Tämän tilan tulee olla ennustettava, saavutettava ja mukautettu henkilön aistimuksellisiin mieltymyksiin, ja siihen voi sisältyä esineitä, kuten kuulosuojaimia, peittoja, taktiilisia (tuntoaisti-) esineitä tai rauhallisia visuaalisia ärsykkeitä.

Yksi hyödyllinen vaihtoehto on luoda aistilaatikko (sensory box), joka sisältää erilaisia säätelymateriaaleja (tuntoaistiin perustuvia, visuaalisia tai interaktiivisia). Nämä esineet tulee valita yksilöllisesti ja tarkistaa niiden toimivuuden ja kiinnostavuuden säilymiseksi säännöllisesti. On tärkeää, että nämä resurssit ovat sekä yksilön että ammattilaisten saatavilla, jotta niitä voidaan käyttää ennakoivasti jo ensimmäisten dyssäätelyn merkkien ilmetessä.

Hengitys- ja rentoutustekniikat

Henkilöille, joilla on pienempi tuen tarve ja parempi kyky itsearviointiin, voidaan esitellä strukturoidumpia strategioita, kuten palleahengitystä, joka auttaa vähentämään fysiologista vireystilaa (Gross & Thompson, 2007).

Autismikirjolla näitä tekniikoita tulee kuitenkin soveltaa varoen, sillä aistihyperherkkyys tai kehotietoisuuden vaikeudet voivat tehdä niistä epämiellyttäviksi tai horjuttaviksi (Hervás, 2017). Siksi suositellaan seuraavia toimia:

* Tahdin ja keston mukauttaminen

* Visuaalisten apuvälineiden tai vertauskuvien käyttö (esim. “ilmapallon täyttäminen”, “kynttilän puhaltaminen”)

* Mahdollisuus antaa henkilön itse hallita toimintaa

* Tekniikoiden vähittäinen esitteleminen

Kognitiiviset säätelystrategiat

Henkilöille, joilla on vahvemmat kognitiiviset taidot, voidaan sisällyttää maadoituskeinoja (kuten 5-4-3-2-1-tekniikka), jotka auttavat palaamaan nykyhetkeen ja ympäristöön aistien avulla.

Nämä strategiat ovat hyödyllisiä ahdistustilanteissa sekä lievässä että kohtalaisessa dyssäätelyssä. Ne kuitenkin edellyttävät aiempaa taitoa tarkkaavaisuudessa, ymmärtämisessä ja viestinnässä, joten ne eivät sovellu kaikille yksilöille.

Tunne-elämän tunnistamisen harjoittelu

Tunteiden itsesäätely liittyy läheisesti kykyyn tunnistaa ja ymmärtää omia tunteitaan. Autismikirjolla nämä taidot ovat usein heikentyneet, mikä vaikeuttaa monimutkaisempien säätelystrategioiden soveltamista (Rieffe et al., 2007; Mazefsky et al., 2013).

Siksi tarvitaan kohdennettua työskentelyä seuraavilla alueilla:

* Tunnetilojen tunnistaminen

* Kehon tuntemusten ja tunteiden välinen yhdistäminen

* Tunteiden ilmaiseminen sekä kielellisesti että ei-kielellisesti

Tämän harjoittelun on oltava etenevää, kontekstiin sidottua ja yksilön tasolle mukautettua.

Autismikirjon henkilöiden itsesäätelyä ei tulisi ymmärtää pelkästään yksilöllisenä taitona, vaan ympäristön kanssa jaettuna prosessina. Siksi tavoitteena ei ole korvata yhtä strategiapakettia toisella, vaan laajentaa yksilön säätelyvalikoimaa yhdistämällä ulkoista tukea, ympäristön mukauttamista ja taitojen asteittaista kehittämistä.

Tämä lähestymistapa mahdollistaa interventiot, jotka ovat yksilöllisempiä, tehokkaampia ja kunkin henkilön profiilia kunnioittavampia.