Käytännön tukitoimet, ympäristö ja hyvät käytännöt. Teoriaosuus

Dyssäätelyllä (emotional dysregulation) tarkoitetaan kyvyttömyyttä hallita, muokata tai tasoittaa omia tunnetiloja ja niihin liittyvää kehon vireystilaa tilanteeseen sopivalla tavalla. Esimerkkeinä tästä ovat voimakkaat reaktiot pikkuseikkoihin tai kyvyttömyys rauhoittua tunteikkaan kokemuksen jälkeen.

Usein tiettyjä käyttäytymismalleja, kuten aggressiivisuutta tai itsevahingoittamista, pidetään tahallisina tai uhmakkaina. Näyttö kuitenkin osoittaa, että suurimmassa osassa tapauksista nämä reaktiot liittyvät tunteiden säätelyn vaikeuksiin stressaavissa tilanteissa tai ylikuormituksessa (Hervás, 2017; Mazefsky et al., 2014).

Tämän vuoksi tunteiden dyssäätelyn merkkien tunnistaminen autismikirjon ikääntyvillä henkilöillä on olennaista kriisitilanteiden ehkäisemiseksi ja heidän elämänlaatunsa parantamiseksi.

Miten tunteiden dyssäätely sitten ilmenee autismikirjolla? On tärkeää tulla tietoiseksi sen eri ilmenemismuodoista (Phung et al., 2021):

•          Shutdown (lamaantuminen/sulkeutuminen): Vetäytymisen tai emotionaalisen irtikytkeytymisen tila, jossa henkilö minimoi reaktionsa ympäristöönsä.

–         Ominaisuudet: Hiljaisuus, reagoimattomuus, tyhjä katse, tarve eristäytyä.

•          Meltdown (ylikuormitussarake/purkautuminen): Voimakas tunnepurkaus vastauksena aisti- tai tunneylikuormitukseen, johon liittyy käyttäytymisen hallinnan menetys.

–         Ominaisuudet: Huutaminen, itku, levottomuus, aggressiivinen tai itsevahingoittava käyttäytyminen, tarve vapauttaa jännitystä.

•          Burnout (autistinen loppuunpalaminen): Pitkittyneen stressialtistuksen aiheuttama fyysisen ja henkisen uupumuksen tila, joka vaikuttaa merkittävästi jokapäiväiseen toimintakykyyn.

–         Ominaisuudet: Äärimmäinen väsymys, motivaation puute, ahdistuneisuus, masentuneisuus, ärtyneisyys.

On siis välttämätöntä olla valppaana käyttäytymisen muutosten suhteen eikä keskittyä pelkästään näkyvimpiin ilmenemismuotoihin. Näyttö osoittaa, että iän myötä jotkin ulospäin suuntautuvat käyttäytymismallit voivat vähentyä, kun taas toiset, sisäänpäin kääntyneemmät pahan olon muodot – kuten ahdistuneisuus, emotionaalinen epävakaus tai toistuvat negatiiviset ajatukset – voivat lisääntyä (Hervás, 2017).

Näiden dyssäätelyn muotojen ymmärtäminen auttaa meitä ennakoimaan, tulkitsemaan tilanteita oikein ja mukauttamaan tukea, välttelemään virheellisiä reaktioita ja edistämään henkilön hyvinvointia.