Moduuli B: Teoriaosuus

Oikeustoimikelpoisuudella tarkoitetaan henkilön oikeutta tulla tunnustetuksi päätöksentekijänä lain edessä ja saada päätöksensä kunnioitetuiksi yhdenvertaisesti muiden kanssa (United Nations, 2006). Tämä periaate haastaa perinteiset järjestelmät, joissa päätöksentekovalta siirretään toiselle henkilölle vammaisuutta tai koettua kyvyttömyyttä koskevien oletusten perusteella. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista vahvistaa, että vammaisilla henkilöillä on oltava oikeustoimikelpoisuus yhdenvertaisesti muiden kanssa elämän kaikilla osa-alueilla. Se edellyttää myös valtioilta pääsyä tukeen, joka on tarpeen tämän oikeustoimikelpoisuuden tehokkaaksi käyttämiseksi (United Nations, 2006). Tämä edustaa siirtymää pois sijaispäätöksenteon malleista, kuten edunvalvonnasta, kohti lähestymistapoja, jotka asettavat autonomian ja osallisuuden etusijalle.

Tuettu päätöksenteko on käytännön viitekehys, jonka avulla oikeustoimikelpoisuutta ylläpidetään. Sillä tarkoitetaan järjestelyjä, jotka auttavat yksilöitä tekemään omat päätöksensä tarjoamalla asianmukaista tukea sen sijaan, että päätöksentekovalta siirrettäisiin toiselle henkilölle. Tähän tukeen voi kuulua apua tiedon ymmärtämisessä, kommunikoinnin apuvälineitä, luotettuja tukihenkilöitä tai yksilön tarpeisiin räätälöityjä jäsenneltyjä päätöksentekoprosesseja (Kohn et al., 2013).

Tuetun päätöksenteon keskeinen periaate on, että kaikki yksilöt, riippumatta tarvitsemansa tuen tasosta, säilyttävät oikeuden tehdä omat päätöksensä. Vaikka apua tarvittaisiin, lopullisen päätöksen tulisi kuulua henkilölle itselleen. Tämä lähestymistapa tunnistaa, ettei autonomia riipu itsenäisyydestä vaan pääsystä oikeanlaiseen tukeen, joka mahdollistaa valinnanvapauden tehokkaan käyttämisen (O’Brien & O’Brien, 2000).

Käytännössä tuettu päätöksenteko edellyttää joustavuutta ja yksilöllistämistä. Tukiverkostoihin voi kuulua perheenjäseniä, ammattilaisia, vertaisia tai edunvalvojia, jotka auttavat yksilöä ymmärtämään vaihtoehtoja ja niiden seurauksia. Näiden tukihenkilöiden tulisi kuitenkin toimia mahdollistavassa roolissa varmistaen, että yksilön tahto ja mieltymykset pysyvät kaikkien päätösten keskiössä. Myös suojatoimia tarvitaan aiheettoman vaikuttamisen tai painostuksen estämiseksi (Kohn et al., 2013).

Tutkimus- ja politiikkakehitys korostavat, että tuettu päätöksenteko edistää parempaa autonomiaa, itsemääräämisoikeutta ja elämänlaatua vammaisilla henkilöillä, mukaan lukien autistiset aikuiset. Se on myös linjassa laajempien ihmisoikeuskehysten kanssa, jotka korostavat ihmisarvoa, osallistumista ja yhdenvertaisuutta elämän kaikilla osa-alueilla (United Nations, 2006).

Tuetun päätöksenteon toteuttaminen käytännössä voi kuitenkin olla haastavaa. Ammattilaiset saattavat kohdata epävarmuutta tilanteissa, joissa yksilön päätöksentekokyky vaihtelee tai hän tarvitsee runsaasti tukea. Myös institutionaalista vastarintaa voi ilmetä pitkään jatkuneen sijaispäätöksentekomallien käytön vuoksi. Näiden haasteiden ratkaiseminen edellyttää koulutusta, selkeitä ohjeita ja kulttuurista muutosta kohti autonomian tunnistamista oletusarvoisena periaatteena (Beauchamp & Childress, 2019).

Eettisesti tuettu päätöksenteko liittyy läheisesti autonomian ja oikeudenmukaisuuden kunnioittamiseen. Se edellyttää tasapainottamista yksilöiden suojelemisen tarpeen ja heidän oikeutensa kunnioittamisen välillä tehdä päätöksiä, myös silloin kun näihin päätöksiin liittyy riskiä. Eettiset viitekehykset korostavat, ettei pelkkä riski saisi olla peruste päätöksentekooikeuksien poistamiselle, vaan sen sijaan tulisi tarjota asianmukaista tukea tietoon perustuvan valinnan mahdollistamiseksi (Beauchamp & Childress, 2019).

Henkilökeskeiset lähestymistavat tarjoavat käytännön perustan tuetun päätöksenteon toteuttamiselle. Keskittymällä yksilöllisiin tavoitteisiin, mieltymyksiin ja kommunikointityyleihin ammattilaiset voivat varmistaa, että päätökset heijastavat henkilön omia arvoja eivätkä ulkoisia oletuksia. Tämä lähestymistapa vahvistaa osallisuutta ja varmistaa, että tukijärjestelmät ovat linjassa oikeusperustaisten periaatteiden kanssa (O’Brien & O’Brien, 2000).

Keskeiset teemat: Oikeustoimikelpoisuus ja tuettu päätöksenteko
Siirtymä pois sijaispäätöksenteosta	Lakisääteinen oikeustoimikelpoisuus ja oikeus saada tukea päätöksentekoon (United Nations, 2006).
Tuetun päätöksenteon periaatteet	Lopullinen valintavalta säilyy yksilöllä, ja tukihenkilöt toimivat mahdollistavassa roolissa (Kohn et al., 2013; O’Brien & O’Brien, 2000).
Täytäntöönpanon haasteet	Institutionaalisen vastarinnan murtaminen sekä koulutuksen ja kulttuurisen muutoksen tarve (Beauchamp & Childress, 2019).
Eettisyys, riski ja henkilökeskeisyys	Sallitaan tietoon perustuva riskinotto eikä käytetä sitä perusteena oikeuksien rajoittamiselle (Beauchamp & Childress, 2019; O’Brien & O’Brien, 2000).