Moduuli B: Teoriaosuus

Yhteisön resursseihin kuuluvat sekä muodolliset että epämuodolliset tuet, jotka mahdollistavat yksilöiden aktiivisen osallistumisen yhteiskuntaan, jokapäiväisten tarpeiden tyydyttämisen, sosiaalisten suhteiden kehittämisen sekä henkilökohtaisten kiinnostuksen kohteiden ja tavoitteiden tavoittelun. Näihin resursseihin voivat kuulua terveydenhuoltopalvelut, työllistymisohjelmat, koulutusmahdollisuudet, edunvalvontajärjestöt, vertaistukiverkostot, virkistystoiminta, kulttuurialoitteet, asumistuet sekä paikalliset yhteisöryhmät (Shattuck et al., 2012).

Monille autistisille aikuisille yhteisöjärjestelmissä liikkuminen ja asianmukaisten tukien tunnistaminen voi olla haastavaa. Monimutkaiset palvelurakenteet, rajallinen saavutettavuus, taloudelliset esteet, autismiin perehtyneiden ammattilaisten puute ja riittämätön tieto voivat heikentää pääsyä saatavilla oleviin palveluihin (Roux et al., 2015). Nämä vaikeudet voivat korostua entisestään myöhemmässä aikuisuudessa, kun tukijärjestelmät voivat muuttua ja ikääntymiseen liittyvät tarpeet voivat ilmaantua. Ammattilaisilla on siksi olennainen rooli pääsyn helpottamisessa resursseihin ja autististen henkilöiden tukemisessa yhteyden luomisessa yhteisöihinsä.

Tehokas yhdistäminen yhteisön resursseihin edellyttää henkilökeskeistä ja vahvuuksiin perustuvaa lähestymistapaa. Sen sijaan, että yksilöitä ohjattaisiin yleisiin palveluihin, ammattilaisten tulisi työskennellä yhdessä autististen aikuisten kanssa tunnistaakseen resursseja, jotka vastaavat heidän kiinnostuksen kohteitaan, mieltymyksiään, tavoitteitaan, kommunikointityylejään ja tuen tarpeitaan (O’Brien & O’Brien, 2000). Tähän prosessiin kuuluu yksilön tunnistaminen aktiivisena osallistujana päätöksenteossa sekä hänen itsemääräämisoikeutensa ja autonomiansa kunnioittaminen.

Tietoisuuden lisääminen saatavilla olevista resursseista on myös tärkeä osa tukea. Monet autistiset aikuiset ja heidän perheensä eivät välttämättä ole tietoisia olemassa olevista palveluista, yhteisöohjelmista tai osallistumismahdollisuuksista. Ammattilaiset voivat auttaa tarjoamalla saavutettavaa tietoa, helpottamalla ohjausta, tukemalla hakemuksia ja edistämällä yhteyksiä vertaisverkostoihin ja paikallisjärjestöihin.

Yhteisön resurssit eivät saisi rajoittua pelkästään muodollisiin palveluihin. Epämuodolliset mahdollisuudet, kuten harrasteryhmät, vapaaehtoistoiminta, urheiluseurat, verkkoyhteisöt, naapurustoaloitteet ja vertaisvetoiset järjestöt, voivat tarjota merkityksellistä sosiaalista osallistumista ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Nämä epämuodolliset tuet ovat usein olennaisia ihmissuhteiden kehittämisessä, identiteetin vahvistamisessa ja tunne-elämän hyvinvoinnin edistämisessä (Milton & Sims, 2016).

Monialainen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää tässä prosessissa. Sosiaalipalveluissa, terveydenhuollossa, työllisyydessä, koulutuksessa ja yhteisöjärjestöissä työskentelevien ammattilaisten tulisi koordinoida toimiaan tuen jatkuvuuden varmistamiseksi ja hajanaisten toimenpiteiden vähentämiseksi. Yhteistyöverkostot voivat parantaa saavutettavuutta, lisätä osallistumismahdollisuuksia ja edistää osallistavampia yhteisöympäristöjä autistisille aikuisille koko elämänkaaren ajan (Pellicano et al., 2014).

Yksilöiden yhdistäminen yhteisön resursseihin ei koske vain palveluiden saatavuuden parantamista, vaan myös osallisuuden, osallistumisen, voimaantumisen ja yhteyden edistämistä. Yhteisöistä tulee osallistavampia, kun autistisia aikuisia tuetaan osallistumaan merkityksellisesti ja vaikuttamaan omien kiinnostuksen kohteidensa ja kykyjensä mukaisesti.

Keskeiset teemat: Yksilöiden yhdistäminen yhteisön resursseihin
Monipuoliset resurssit	Muodollisten palveluiden (sote, työllisyys, asuminen) ja epämuodollisten verkostojen (harrastukset, verkkoyhteisöt, vertaistuki) hyödyntäminen.
Esteiden voittaminen	Ammattilaisten tuki monimutkaisessa palvelujärjestelmässä navigoimiseen, tiedonkulkuun ja saavutettavuuden varmistamiseen.
Henkilökeskeisyys ja autonomia	Yksilöllisten mieltymysten ja viestintätyylien huomioiminen sekä autistisen henkilön kunnioittaminen aktiivisena päätöksentekijänä.
Monialainen yhteistyö	Eri sektoreiden (sosiaali-, terveys-, koulutus- ja järjestökenttä) saumaton koordinaatio hajanaisuuden ehkäisemiseksi.