Moduuli A: Autismi ja ikääntyminen elämänkaaren aikana
Osa 3: Terveys, hyvinvointi ja riskitekijät
3.3: Mielenterveys koko eliniän ajan
Mielenterveys on keskeinen osa hyvinvointia autismissa, ja siihen vaikuttavat voimakkaasti kokemukset koko eliniän ajan. Tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti, että autistisilla aikuisilla on huomattavasti korkeammat ahdistuksen, masennuksen ja muiden mielenterveyden häiriöiden esiintyvyydet kuin yleisväestössä (Lai et al., 2019).
Nämä erot eivät ole pelkästään yksilöllisen haavoittuvuuden seurausta. Pikemminkin ne liittyvät läheisesti sosiaalisiin ja ympäristökokemuksiin, mukaan lukien kiusaaminen, stigma, syrjäytyminen, ymmärtämättömyys ja asianmukaisen tuen puute. Ajan myötä toistuva altistuminen näille kokemuksille voi osaltaan aiheuttaa pitkäaikaista stressiä, heikentynyttä itsetuntoa ja lisääntynyttä riskiä mielenterveysongelmiin.
Vähemmistöstressin käsitteen mukaan marginaaliryhmiin kuuluvat henkilöt kokevat lisääntynyttä stressiä, joka liittyy stigmaan, syrjintään ja sosiaaliseen syrjäytymiseen. Autismissa tähän voi sisältyä paine mukautua ei-autistisiin normeihin, hyväksynnän puute ja jatkuva sopeutumisen tarve.
Autistinen uupuminen mielenterveyden tekijänä
Erityistä huomiota herättänyt käsite on autistinen uupuminen. Uupumusta kuvataan fyysisen, emotionaalisen ja kognitiivisen väsymyksen tilana, johon liittyy usein heikentynyt toimintakyky, taitojen menetys ja lisääntynyt herkkyys aistiärsykkeille (Raymaker et al., 2020). Tämä liittyy pitkäaikaiseen kuormitukseen ja jatkuvaan puristukseen ympäristöissä, jotka eivät vastaa autististen henkilöiden tarpeita. Esimerkiksi autistinen aikuinen, joka mukauttaa käyttäytymistään ja piilottaa haasteitaan (ns. maskaus) vuosien ajan työ- tai sosiaalisessa elämässään, saattaa vähitellen uupua ja menettää toimintakykyään. Ajan myötä tämä voi johtaa vetäytymiseen aktiviteeteista, vaikeuksiin työllistymisessä tai toimintakyvyn laskuun päivittäisissä askareissa.
Mielenterveyden polut autismissa ovat siksi dynaamisia ja kontekstisidonnaisia. Jotkut yksilöt saattavat kehittää tehokkaita selviytymisstrategioita, tukevia ihmissuhteita ja ympäristöjä, jotka edistävät hyvinvointia ajan myötä. Toiset saattavat kokea lisääntyviä haasteita, erityisesti silloin, kun asianmukaista tukea ei ole tai stressitekijät jatkuvat. Elämänkaarinäkökulmasta tämä korostaa varhaisen ja jatkuvan tuen merkitystä. Lisäksi on tärkeää puuttua oireiden ohella niihin ympäristö- ja sosiaalisiin tekijöihin, jotka vaikuttavat mielenterveyteen.