Moduuli A: Autismi ja ikääntyminen elämänkaaren aikana

Tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti, että autistisilla aikuisilla on korkeampi esiintyvyys monenlaisissa fyysisissä sairauksissa verrattuna ei-autistisiin henkilöihin. Väestöpohjaiset tutkimukset ovat tunnistaneet lisääntyneen esiintyvyyden epilepsiassa, ruoansulatuskanavan häiriöissä, immuunivälitteisissä sairauksissa, unihäiriöissä, lihavuudessa ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöissä (Croen et al., 2015; Hirvikoski et al., 2016).

Yksi koko eliniän ajan erityisen tärkeä asia on unihäiriöt. Monet autistiset henkilöt kokevat vaikeuksia, kuten unettomuutta, epäsäännöllisiä unirytmejä tai heikentynyttä unenlaatua. Nämä vaikeudet ovat paitsi yleisiä, myös kliinisesti merkittäviä, sillä niihin liittyy pitkäaikaisia vaikutuksia fyysiseen terveyteen, kognitiiviseen toimintaan, tunnesäätelyyn ja yleiseen hyvinvointiin. Samoin ruoansulatuskanavan ongelmista ilmoitetaan usein ja ne voivat olla pitkäaikaisia ja alidiagnosoituja. Kommunikaatioerot, interoseptioerot (vaikeus tunnistaa kehon sisäisiä tiloja) ja diagnostinen varjostuminen voivat vaikeuttaa oireiden ilmoittamista tai ammattilaisten kykyä tunnistaa ne. Tämän seurauksena sairaudet voivat jäädä hoitamatta pitkäksi aikaa.

Monisairastavuus

Ikääntymisen keskeinen käsite on monisairastavuus, jolla tarkoitetaan kahden tai useamman pitkäaikaissairauden samanaikaista esiintymistä. Autistisilla aikuisilla on todennäköisempää kokea monisairastavuutta kuin ei-autistisilla henkilöillä, mikä lisää terveydenhuollon hallinnan monimutkaisuutta ja edellyttää koordinoitua, pitkäaikaista hoitoa. Esimerkiksi iäkäs autistinen aikuinen voi samanaikaisesti kokea:

• pitkäaikaisen fyysisen sairauden (esim. diabetes tai sydän- ja verisuonitauti)
• mielenterveyden häiriön (esim. ahdistus tai masennus)
• jatkuvia univaikeuksia

Näiden sairauksien hoito vaatii integroitua hoitoa, mutta terveydenhuoltojärjestelmät on usein organisoitu yksittäisten sairauksien ympärille monimutkaisten ja päällekkäisten tarpeiden sijaan. Lisäksi terveydenhuoltojärjestelmien sisäiset esteet voivat pahentaa näitä haasteita. Kommunikaatiovaikeudet, kliinisten ympäristöjen aistiherkkyydet, rajallinen vastaanottoaika ja ammattilaisten koulutuksen puute voivat johtaa alidiagnosointiin, viivästyneeseen hoitoon tai oireiden virheelliseen tulkintaan. Esimerkiksi henkilö, jolla on vaikeuksia kuvata kipua, voi osoittaa käyttäytymisen muutoksia (esim. vetäytymistä tai levottomuutta), joita ei tunnisteta fyysisen terveysongelman oireiksi. Tämä voi johtaa viivästyneeseen diagnoosiin ja heikentyneeseen terveyteen.

Kertyvät terveyserot elämänkaaren aikana

Toinen ikääntymiseen ja autismiin liittyvä keskeinen kysymys on elämänkaaren aikana kertyvät terveyserot. Autististen aikuisten terveydentila on tutkimusten mukaan usein heikompi ja kuolleisuusriski korkeampi kuin muulla väestöllä. Taustalla vaikuttavat erityisesti terveydenhuollon vaikea saavutettavuus sekä diagnoosin ja hoidon viivästyminen (Hirvikoski et al., 2016).

Näitä eroja ei selitä pelkästään autismi itsessään, vaan myös rakenteelliset ja järjestelmätason tekijät, jotka vähentävät pääsyä oikea-aikaiseen, asianmukaiseen ja ehkäisevään terveydenhuoltoon. Terveydenhuolto perustuu usein nopeaan suulliseen viestintään, ennalta-arvaamattomiin toimenpiteisiin ja aistikuormittaviin ympäristöihin. Nämä tekijät muodostavat merkittäviä saavutettavuusesteitä autistisille henkilöille. Lisäksi ammattilaisten koulutus voi olla puutteellista, kun tunnistetaan, miten fyysiset oireet ilmenevät autistisilla aikuisilla, mikä lisää diagnostisen varjostumisen riskiä. Pidemmällä aikavälillä nämä esteet voivat johtaa hoidon viivästymiseen, ehkäisevän terveydenhuollon ulkopuolelle jäämiseen ja terveydentilan heikkenemiseen myöhemmällä iällä.