Osa 3: Terveys, hyvinvointi ja riskitekijät

3.1: Johdanto

Terveyttä ja hyvinvointia autismissa on tarkasteltava elämänkaari- ja järjestelmänäkökulmasta, tunnustaen, että lopputulokset muotoutuvat yksilöllisten ominaisuuksien, sosiaalisten ympäristöjen ja rakenteellisten olosuhteiden välisenä vuorovaikutuksena ajan myötä. Tutkimuksen johdonmukainen havainto on, että autistisilla henkilöillä on huomattavasti heikommat terveyden lopputulokset kuin yleisväestöllä sekä fyysisen että mielenterveyden osa-alueilla (Croen et al., 2015; Lai et al., 2019).

On tärkeää huomata, ettei näitä eroja selitä pelkkä autismi itsessään. Sen sijaan ne heijastavat monimutkaista tekijöiden yhteisvaikutusta, johon kuuluvat muun muassa:

  • esteet terveydenhuollon saavutettavuudelle
  • sosiaalinen syrjäytyminen
  • pitkäaikainen stressi
  • epätasapainoinen pääsy resursseihin ja mahdollisuuksiin

Tämä tukee laajempaa näkemystä, jonka mukaan terveyserot syntyvät yhteiskunnallisten rakenteiden vuoksi, eivät pelkästään yksilön ominaisuuksista.

Elämänkaarinäkökulmasta monet aikuisuudessa ja vanhuusiässä havaitut terveyshaasteet eivät ilmene yhtäkkiä. Pikemminkin ne heijastavat kasautuvia prosesseja, jotka alkavat jo varhaisessa elämässä. Näihin voivat sisältyä viivästynyt tai toteutumatta jäänyt diagnoosi, sopivan koulutus- ja sosiaalituen puute, toistuvat ymmärtämättömyyden tai syrjäytymisen kokemukset sekä pitkäaikainen altistuminen stressille. Ajan myötä nämä tekijät voivat lisätä haavoittuvuutta sekä fyysisen että mielenterveyden osa-alueilla. Pitkäaikainen ahdistus, kuormittava aistiympäristö ja vaikeudet päästä terveydenhuoltoon voivat heikentää henkilön resilienssiä ja lisätä myöhemmällä iällä esiintyviä terveysriskejä. Tällä tavoin autismikirjon ikääntymisen seuraukset ovat parhaiten ymmärrettävissä henkilön ja hänen ympäristönsä välisen pitkäaikaisen vuorovaikutuksen kautta.

Näiden prosessien ymmärtäminen on välttämätöntä paitsi ikääntymisen seurausten tulkitsemiseksi, myös interventiomahdollisuuksien tunnistamiseksi. Järjestelmänäkökulma osoittaa, että keskeisiin riskitekijöihin – kuten palvelujen saavutettavuuteen, suunnitteluun ja sosiaaliseen osallisuuteen – voidaan vaikuttaa järjestelmätasolla (Pallathra et al., 2024; Walsh et al., 2022).