Moduuli A: Autismi ja ikääntyminen elämänkaaren aikana

Kognitiivisella ikääntymisellä tarkoitetaan ajan myötä tapahtuvia muutoksia muun muassa muistissa, tarkkaavaisuudessa, asioiden käsittelynopeudessa ja toiminnanohjauksessa. Yleisväestössä ikääntyminen yhdistetään usein asioiden käsittelynopeuden, työmuistin ja toiminnanohjauksen tiettyjen osa-alueiden asteittaiseen heikkenemiseen, kun taas muut kyvyt – kuten kertynyt tieto ja sanavarasto – voivat pysyä vakaina tai jopa parantua. Autistisilla aikuisilla kognitiivinen ikääntyminen voi noudattaa erillisiä ja heterogeenisiä malleja, jotka heijastavat ikääntymiseen liittyvien muutosten ja elinikäisten autismin kognitiivisten profiilien välistä vuorovaikutusta (Happé & Charlton, 2012).

Toiminnanohjaus on tässä yhteydessä erityisen merkittävä. Toiminnanohjaukseen kuuluu kognitiivisia prosesseja, kuten suunnittelu, järjestely, kognitiivinen joustavuus, impulssikontrolli ja ongelmanratkaisu – alueita, joissa monet autistiset henkilöt voivat jo valmiiksi kokea eroja. Ikääntymisen tuomat muutokset toiminnanohjauksessa voivat vahvistaa henkilön yksilöllisiä piirteitä ja vaikeuttaa siten arjesta selviytymistä. Esimerkiksi:

• Kognitiivinen joustavuus: Ikääntymiseen liittyvä heikentynyt kognitiivinen joustavuus voi voimistaa jo olemassa olevia vaikeuksia sopeutua muutoksiin tai siirtyä tehtävästä toiseen.
• Käsittelynopeus: Ikääntymiseen liittyvä asioiden käsittelynopeuden hidastuminen voi vaikuttaa kykyyn hallita monimutkaisia tai nopeatempoisia ympäristöjä.
• Työmuisti: Työmuistin muutokset voivat vaikuttaa suunnitteluun, päätöksentekoon tai useiden asioiden hoitamiseen samanaikaisesti päivittäisessä elämässä.

Samaan aikaan tulokset tältä alueelta ovat edelleen vaihtelevia. Osa tutkimuksista viittaa siihen, että autistiset aikuiset saattavat osoittaa suhteellista vakautta tietyillä kognitiivisilla alueilla, kun taas toisilla alueilla muutokset voivat olla selkeämpiä (Pallathra et al., 2024). Esimerkiksi vahvuudet, kuten tapa jäsentää tietoa yksityiskohtien kautta tai syvä tietämys tietyillä alueilla, voivat pysyä vakaina ja jatkaa toimintakyvyn tukemista myöhemmässä elämässä.

On myös tärkeää tunnistaa, että kognitiivinen ikääntyminen ei tapahdu erillään muista tekijöistä. Mielenterveys, fyysinen terveys, pitkäaikainen stressi, unen laatu ja pääsy tuen piiriin voivat vaikuttaa merkittävästi kognitiiviseen toimintaan vanhuusiässä. Esimerkiksi pitkäaikainen ahdistus tai uupumus voi vaikuttaa keskittymiseen ja muistiin, kun taas autismin huomioonottavat ympäristöt ja jäsennellyt rutiinit voivat auttaa ylläpitämään toimintakykyä. Käytännön näkökulmasta tämä korostaa kontekstisidonnaisen arvioinnin merkitystä. Toimintakyvyn muutoksia ei tulisi lukea pelkästään ikääntymisen piikkiin ottamatta huomioon vuorovaikutusta elinikäisten autististen piirteiden ja ympäristötekijöiden kanssa.