Moduuli A: Autismi ja ikääntyminen elämänkaaren aikana

Ikääntyminen on monimutkainen ja moniulotteinen prosessi, joka sisältää ajan myötä biologisia, kognitiivisia, psykologisia ja sosiaalisia muutoksia. Yleisväestössä ikääntyminen yhdistetään usein asteittaisiin muutoksiin fyysisessä terveydessä, kognitiivisessa toiminnassa (esim. muisti ja asioiden käsittelynopeus), aistitoiminnassa sekä päivittäisessä toimintakyvyssä. Nämä prosessit eivät kuitenkaan ole yhtenäisiä, vaan niihin vaikuttaa laaja joukko yksilöllisiä ja kontekstuaalisia tekijöitä. Autistisilla aikuisilla ikääntyminen voi noudattaa erilaisia ja vähemmän tunnettuja malleja.

Nykytutkimus viittaa siihen, että autistisen henkilön ikääntymistä ei voida ymmärtää pelkästään ”tyypillisen ikääntymisen” ja ”autismin” summana. Sen sijaan se on erillinen ja dynaaminen prosessi, jota muokkaavat elinikäisten autististen piirteiden, liitännäissairauksien, kertyneiden elämänkokemusten ja ympäristökontekstien välinen vuorovaikutus (Happé & Charlton, 2012; Pallathra et al., 2024). Tämän näkökulman keskeinen johtopäätös on, että autistisen henkilön ikääntymisen seuraukset ovat heterogeenisiä ja riippuvaisia aiemmasta elämänkulusta. Esimerkiksi kahden samanikäisen autistisen henkilön ikääntymisprosessit voivat olla hyvin erilaiset riippuen tekijöistä, kuten diagnoosin saamisesta, elinikäisestä stressialtistuksesta, terveydentilasta, sosiaalisesta tuesta ja ympäristön sopivuudesta.

Uusimmat tutkimukset tuovat esiin, että autistiset aikuiset voivat kokea eroja muun muassa kognitiivisessa ikääntymisessä, aistien käsittelyssä, mielenterveydessä ja yleisessä fyysisessä terveydessä (Walsh et al., 2022). Näyttö on kuitenkin yhä rajallista, erityisesti iäkkäiden autististen aikuisten osalta, ja tutkimustulokset ovat usein ristiriitaisia. Tämä heijastaa sekä ikääntymisprosessien monimutkaisuutta että tutkimuksen historiallista puutetta, joka on keskittynyt autismiin myöhemmässä elämässä. Tärkeää on, että elämänkaarinäkökulma viittaa siihen, että autismikirjon ikääntyminen ei ole vain biologinen prosessi, vaan siihen vaikuttaa myös elinikäinen vuorovaikutus yksilön ja hänen ympäristönsä välillä. Tähän sisältyvät tekijät, kuten pitkäaikainen stressi, pääsy tuen piiriin, sosiaalinen osallisuus sekä osallistumisen mahdollisuudet.