Moduuli B: Teoriaosuus

4.7. Saavutettavuus

Saavutettavuus on perusedellytys autististen aikuisten osallisuuden, osallistumisen ja elämänlaadun varmistamiseksi koko elämänkaaren ajan. Pääsyn ja osallistumisen esteet voivat merkittävästi rajoittaa mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen, koulutukseen, työllisyyteen, terveydenhuoltoon, vapaa-aikaan ja yhteisöön osallistumiseen. Nämä esteet eivät usein johdu pelkästään yksilön ominaisuuksista, vaan myös ympäristöistä, järjestelmistä ja asenteista, jotka eivät huomioi neuromoninaisuutta ja moninaisia tuen tarpeita (Oliver, 1996). Ikääntymisen kontekstissa saavuttamattomat ympäristöt voivat entisestään lisätä sosiaalista eristäytymistä, riippuvuutta ja syrjäytymistä autistisilla aikuisilla.

Saavutettavuus tarkoittaa enemmän kuin pelkkää fyysistä pääsyä. Autistisille henkilöille saavutettavuuteen kuuluvat myös aisti-, sosiaaliset, viestinnälliset ja rakenteelliset ulottuvuudet. Aistiesteettömyydellä tarkoitetaan ympäristöjä, jotka minimoivat ylikuormittavia ärsykkeitä, kuten liiallista melua, kirkasta valaistusta, ruuhkaisia tiloja, voimakkaita hajuja tai ennakoimatonta aistiärsykettä. Monet autistiset aikuiset kokevat aistiherkkyyksiä, jotka voivat vaikuttaa mukavuuteen, keskittymiskykyyn, tunteiden säätelyyn ja päivittäisiin toimintoihin osallistumiseen (Robertson & Simmons, 2015). Aistiystävällisten ympäristöjen luominen voi sisältää rauhallisten tilojen tarjoamista, aistiylikuormituksen vähentämistä, aistituen käytön sallimista ja joustavien osallistumismuotojen tarjoamista.

Sosiaalinen saavutettavuus on yhtä tärkeää. Sosiaalisiin esteisiin voivat kuulua stigma, syrjintä, autismitietoisuuden puute, syrjäyttävät asenteet ja sosiaaliset odotukset, jotka eivät huomioi erilaisia kommunikointi- tai vuorovaikutustyylejä. Autistiset aikuiset voivat kokea painetta mukautua neurotyypillisiin normeihin, mikä voi johtaa stressiin, maskaamiseen ja heikentyneeseen hyvinvointiin (Milton, 2012). Osallistavien sosiaalisten ympäristöjen tulisi tunnistaa ja kunnioittaa erilaisia tapoja kommunikoida, olla vuorovaikutuksessa ja osallistua, samalla edistää neuromoninaisuuden hyväksymistä ja vähentää ennakkoluuloja.

Rakenteellinen saavutettavuus viittaa järjestelmiin, käytäntöihin ja organisaation toimintatapoihin, jotka vaikuttavat osallistumiseen. Monimutkaiset hallinnolliset menettelyt, saavuttamaton tieto, koordinoimattomat palvelut, taloudelliset esteet, rajallinen kuljetus ja riittämätön ammatillinen koulutus voivat kaikki vähentää pääsyä olennaiseen tukeen ja yhteisön mahdollisuuksiin (Roux et al., 2015). Iäkkäämmät autistiset aikuiset voivat kohdata lisää rakenteellisia esteitä, koska autismikirjon erityistarpeisiin mukautettuja ikääntymispalveluita on saatavilla vain rajallisesti. Ammattilaisilla ja organisaatioilla on siksi vastuu tunnistaa ja poistaa osallisuutta rajoittavia systeemisiä esteitä.

Viestinnän saavutettavuus on toinen kriittinen tekijä osallistumisessa. Tiedon ja palveluiden tulisi olla saatavilla selkeissä, ymmärrettävissä ja joustavissa muodoissa, jotka huomioivat erilaiset kommunikointimieltymykset ja käsittelytyylit. Tähän voivat kuulua visuaalinen tuki, selkokieli, kirjallinen tieto, vaihtoehtoiset kommunikointimenetelmät ja lisäaika käsittelylle. Saavutettava viestintä tukee itsenäisyyttä, tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja merkityksellistä osallistumista jokapäiväisessä elämässä (Nicolaidis et al., 2015).

Osallistumisen esteiden vähentäminen edellyttää henkilökeskeistä ja oikeusperustaista lähestymistapaa. Sen sijaan, että autistisilta henkilöiltä odotettaisiin sopeutumista saavuttamattomiin järjestelmiin, ammattilaisten ja yhteisöjen tulisi keskittyä ympäristöjen ja käytäntöjen mukauttamiseen osallisuuden tukemiseksi. Vammaisuuden sosiaalisen mallin mukaan vammaisuus syntyy yksilöiden ja yhteiskunnan esteiden välisestä vuorovaikutuksesta, mikä korostaa saavutettavien ja osallistavien yhteisöjen luomisen merkitystä (Oliver, 1996).

Autististen aikuisten kanssa työskentelevien ammattilaisten tulisi siksi puolustaa saavutettavuutta kaikilla yhteisöelämän osa-alueilla, tehdä yhteistyötä organisaatioiden kanssa osallistavien käytäntöjen toteuttamiseksi sekä ottaa autistiset henkilöt mukaan esteiden tunnistamiseen ja ratkaisujen ehdottamiseen. Osallistavat ympäristöt hyödyttävät paitsi autistisia henkilöitä myös laajempaa yhteisöä edistämällä moninaisuutta, osallistumista ja sosiaalista tasa-arvoa.