Moduuli B: Teoriaosuus

4.4. Merkityksellinen osallisuus

Osallistuminen tarkoittaa muutakin kuin pelkkää läsnäoloa yhteisön tilanteissa; se viittaa aitoihin mahdollisuuksiin osallistua sosiaaliseen, kulttuuriseen, koulutukselliseen, virkistykselliseen ja kansalaiselämään omien mieltymysten, kiinnostuksen kohteiden ja tavoitteiden mukaisesti. Autistisille aikuisille, erityisesti ikääntymisen kontekstissa, osallistuminen liittyy läheisesti itsemääräämisoikeuteen, hyvinvointiin, identiteettiin ja yhteisöön kuulumisen tunteeseen (Schalock et al., 2002).

Tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti, että merkityksellinen osallistuminen edistää positiivisesti tunne-elämän hyvinvointia, itsemääräämisoikeutta, mielenterveyttä ja yleistä elämäntyytyväisyyttä autistisilla henkilöillä (Milton & Sims, 2016). Monet autistiset aikuiset kokevat kuitenkin edelleen esteitä sosiaalisessa osallisuudessa, kuten stigmaa, saavuttamattomia ympäristöjä, sosiaalista eristäytymistä, rajallisia tukiverkostoja ja autismiin perehtymättömiä yhteisökäytäntöjä (Howlin & Moss, 2012). Nämä esteet voivat korostua ikääntyessä, kun sosiaaliset mahdollisuudet ja muodolliset tuet voivat ajan myötä vähentyä.

Henkilökeskeinen lähestymistapa on olennainen merkityksellisen osallistumisen edistämisessä. Henkilökeskeinen käytäntö tunnistaa autistiset henkilöt aktiivisiksi toimijoiksi omassa elämässään, joilla on ainutlaatuiset vahvuudet, mieltymykset, kommunikointityylit ja tuen tarpeet. Sen sijaan, että ammattilaiset asettaisivat ennalta määriteltyjä toimintoja tai odotuksia, heidän tulisi tehdä yhteistyötä yksilöiden kanssa tunnistaakseen, mitä merkityksellinen osallistuminen tarkoittaa heille henkilökohtaisesti (O’Brien & O’Brien, 2000). Joillekin osallistuminen voi tarkoittaa työllistymistä, vapaaehtoistyötä tai edunvalvontatyötä, kun taas toisille se voi tarkoittaa luovaa toimintaa, verkkoyhteisöjä, koulutusohjelmia tai pieniä sosiaalisia verkostoja.

Merkityksellinen osallistuminen riippuu myös yhteisön ympäristön saavutettavuudesta. Osallistavat yhteisöt vähentävät aktiivisesti esteitä ja luovat mahdollisuuksia moninaisille osallistumisen muodoille. Tähän kuuluu kommunikointimenetelmien mukauttaminen, aistitarpeisiin vastaaminen, neuromoninaisuuden hyväksymisen edistäminen sekä yhtäläisen pääsyn varmistaminen yhteisön resursseihin ja toimintoihin (Pellicano et al., 2014). Ammattilaisilla on tärkeä rooli näiden mukautusten edistämisessä ja osallistavien käytäntöjen puolustamisessa organisaatioissa ja yhteisöissä.

Sosiaalista osallisuutta ei tulisi ymmärtää pelkästään fyysisenä läsnäolona yhteisön tilanteissa, vaan kokemuksena siitä, että tulee arvostetuksi, kunnioitetuksi ja yhteydessä muihin.

Käytännössä osallistumisen edistäminen edellyttää joustavia, vahvuuksiin perustuvia ja yhteistyöhön nojaavia lähestymistapoja. Ammattilaisten tulisi tukea autistisia aikuisia heidän kiinnostuksen kohteitaan vastaavien mahdollisuuksien löytämisessä, tietoon perustuvien valintojen tekemisessä, itsepuolustustaitojen kehittämisessä ja osallistavien yhteisötilojen saavuttamisessa. Perheillä, tukipalveluilla, paikallisjärjestöillä ja vertaisverkostoilla on myös tärkeä rooli osallistumista edistävien tukevien ympäristöjen luomisessa koko aikuisuuden ja ikääntymisen ajan.