Moduuli B: Teoriaosuus

4.2. Sosiaalipalvelut ja yhteisön tuki

Autististen henkilöiden ikääntyessä koordinoitujen ja henkilökeskeisten tukien saatavuus muuttuu yhä tärkeämmäksi, jotta voidaan vastata terveyteen, työllisyyteen, asumiseen, sosiaaliseen osallistumiseen ja jokapäiväiseen elämään liittyviin muuttuviin tarpeisiin. Yhteisöpohjaisilla lähestymistavoilla pyritään tukemaan yksilöitä heidän omissa ympäristöissään, vähentämään eristäytymistä ja edistämään aktiivista osallistumista yhteiskuntaan.

Sosiaalipalveluihin voivat kuulua terveydenhuoltopalvelut, ammatillinen tuki, itsenäisen asumisen ohjelmat, neuvonta, taloudellinen avustus, kuljetuspalvelut sekä sosiaalihuoltojärjestelmät. Yhteisöpohjaisiin tukiin voivat kuulua myös vertaismentorointi, edunvalvontajärjestöt, virkistysohjelmat, paikallisyhdistykset, vapaaehtoistyömahdollisuudet sekä epäviralliset tukiverkostot. Yhdessä nämä resurssit auttavat luomaan tukevia ympäristöjä, joissa autistiset aikuiset voivat käyttää valinnanvapauttaan, kehittää ihmissuhteita ja osallistua merkityksellisesti yhteisön elämään (Shattuck et al., 2012).

Tutkimukset osoittavat, että monet autistiset aikuiset kohtaavat merkittäviä esteitä asianmukaisten palveluiden saatavuudessa, erityisesti aikuisuuteen ja myöhempään elämään siirryttäessä. Näihin esteisiin voivat kuulua hajanaiset järjestelmät, autismiin perehtyneiden ammattilaisten puute, rajallinen palveluiden saatavuus, taloudelliset rajoitteet ja riittämätön sektoreiden välinen koordinaatio (Roux et al., 2015). Iäkkäämmät autistiset aikuiset voivat kohdata lisähaasteita, koska autismikirjon erityistarpeisiin mukautettuja ikääntymispalveluita on saatavilla vain rajallisesti (Happé & Charlton, 2012). Tämän vuoksi ammattilaisten on kyettävä liikkumaan monimutkaisissa palvelujärjestelmissä ja tukemaan yksilöitä asianmukaisten resurssien tunnistamisessa ja saavuttamisessa.

Yhteisöpohjaisen tuen keskeinen osa-alue on itsemääräämisoikeuden ja henkilökeskeisen suunnittelun edistäminen. Sen sijaan, että keskityttäisiin pelkästään puutteisiin tai kliinisiin tarpeisiin, tukijärjestelmien tulisi tunnistaa autististen henkilöiden vahvuudet, mieltymykset ja tavoitteet. Autistiset aikuiset raportoivat parempaa hyvinvointia, kun heillä on mahdollisuus tehdä päätöksiä omasta elämästään ja osallistua merkityksellisiin toimintoihin. Tehokas tuki edellyttää siis yhteistyötä ammattilaisten, perheiden, yhteisöjärjestöjen ja autististen henkilöiden välillä (Roux et al., 2015).

Monialainen koordinaatio on myös olennaista hoidon ja tuen jatkuvuuden varmistamiseksi. Terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden, koulutuksen, työllisyyden ja yhteisöjärjestöjen ammattilaisten tulisi tehdä yhteistyötä hajanaisten toimenpiteiden välttämiseksi ja varmistaakseen, että yksilöt saavat johdonmukaista ja saavutettavaa tukea elämän eri vaiheissa (Pellicano et al., 2014). Tämä yhteistyöhön perustuva lähestymistapa on erityisen tärkeä ikääntymisen kontekstissa, jossa tarpeet voivat muuttua monimutkaisemmiksi ja edellyttää useiden palveluiden yhdistettyjä vastauksia.