Käytännön tukitoimet, ympäristö ja hyvät käytännöt. Teoriaosuus

5.1. Aistitiedon käsittely (aistisäätely)

Autismikirjon henkilöiden käyttäytymistä ei voida analysoida erillään sen kontekstista. Nykyaikaisesta näkökulmasta – joka nojaa erityisesti ekologisiin ja toiminnallisiin malleihin – ymmärretään, että monet “haastaviksi” leimatut käyttäytymismallit ovat itse asiassa sopeutumisreaktioita sopimattomaan ympäristöön (Barthélémy et al., 2008; Carr et al., 1996).

Tässä suhteessa aistitiedon käsittely (sensory processing) nousee erityisen tärkeäksi käsitteeksi, sillä se tarkoittaa tapaa, jolla hermosto vastaanottaa, järjestää ja tulkitsee aistien välittämää tietoa, mahdollistaen yksilön mukautuvan ja reagoivan ympäristöönsä (Dunn, 2001). Tämä prosessi kattaa perinteisten aistien (näkö-, kuulo-, tunto-, maku- ja hajuaisti) lisäksi myös muita järjestelmiä, kuten (Schaaf & Lane, 2015):

•          Proprioseptinen järjestelmä (lihas- ja nivelaisti): Tarjoaa tietoa kehon asennosta ja liikkeestä lihasten ja nivelten kautta. Se mahdollistaa esimerkiksi sen tietämisen, missä kehonosat ovat, ilman että niitä tarvitsee katsoa. Proprioseptisellä stimulaatiolla on yleensä rauhoittava ja säätelevä vaikutus.

•          Vestibulaarinen järjestelmä (tasapaino- ja liikeaisti): Liittyy tasapainoon, tilalliseen hahmottamiseen ja liikkeen aistimiseen. Se aktivoituu esimerkiksi pyörittäessä, keinuttaessa tai asentoa muuttaessa. Käytännön tasolla liike voi toimia sekä laukaisijana että säätelyn työkaluna.

•          Interoseptinen järjestelmä (sisäaisti): Tarkoittaa kykyä aistia kehon sisäisiä tuntemuksia, kuten nälkää, kipua, lämpötilaa ja tarvetta käydä wc:ssä.

Autismikirjon henkilöillä aistitiedon käsittelyssä on erityispiirteitä, jotka vaikuttavat suoraan heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Manning et al. (2023) huomauttavat, että nämä erot vaikuttavat suoraan yksilön mielenterveyteen ja elämänlaatuun, sillä ne voivat helpottaa tai vaikeuttaa osallistumista arjen toimintoihin, vaikuttaa stressitasoihin ja muovata vuorovaikutusta muiden kanssa.

Yksi tyypillisimmistä näistä aistikokemuksista on hyperherkkyyden (yliherkkyys) tai hypoherkkyyden (aliherkkyys) läsnäolo ärsykkeille: * Hyperherkkyys tarkoittaa voimakasta reaktiota ärsykkeisiin, kuten meluun, valoon tai fyysiseen kosketukseen, mikä voi tuntua uuvuttavalta. * Hypoherkkyys taas tarkoittaa matalaa reaktiota ärsykkeisiin, mikä voi johtaa siihen, että henkilö etsii aktiivisesti aistimuksia.

Nämä erot aistireaktioissa eivät ole itsessään ongelmallisia, mutta ne voivat aiheuttaa vaikeuksia, kun ympäristöä ei ole mukautettu tai kun niitä ei ymmärretä oikein.

MacLennan et al. (2023) selittävät, että sisäiset tekijät, kuten tunnetila, energiataso tai hallinnan tunne, voivat muuttaa aistireaktiota. Samoin ulkoisilla tekijöillä, kuten fyysisellä ympäristöllä, saatavilla olevalla tuella tai sosiaalisella ymmärryksellä, on keskeinen rooli. Tämä tarkoittaa, että sama henkilö voi reagoida samaan ärsykkeeseen eri tavalla riippuen hetkestä tai kontekstista.

Ikääntyvien autismikirjon henkilöiden kohdalla aistitiedon käsittely saa entistä suuremman merkityksen. Ikääntymiseen liittyvät muutokset, kuten kuulo- tai näkökyvyn heikkeneminen, lisääntynyt väsymys tai heikentynyt ärsykkeiden sietokyky, voivat olla vuorovaikutuksessa autismin aistipiirteiden kanssa (Vidriales et al., 2016).

Ammatilliset arviointityökalut

Yksi käytetyimmistä työkaluista aistitiedon käsittelyn arvioinnissa on Adolescent/Adult Sensory Profile (Brown & Dunn, 2002). Tämä väline perustuu teoreettiseen malliin, joka yhdistää yksilön neurologisen kynnyksen ja hänen itsesäätelystrategiansa, mahdollistaen erilaisten aistireaktiomallien tunnistamisen.

Malli tunnistaa neljä pääasiallista aistitiedon käsittelyn mallia:

•      Aistimushakuisuus (Sensory seeking): Luonnehtii aktiivista stimulaation tarvetta.

•          Aistimusten välttäminen (Avoidance): Sisältää pyrkimyksen vähentää tai välttää ärsykkeitä.

•          Aistiherkkyys (Sensitivity): Viittaa voimakkaaseen reaktioon ärsykkeisiin.

•          Aliherkkyys / Matalavasteisuus (Hyporesponsiveness): Tilanteet, joissa henkilöllä on vaikeuksia havaita ympäristön aistitietoa.

Täydentävästi Vermeulenin (2014) kehittämä Questionnaire on Pleasant Sensations in Autism tarjoaa lähestymistavan, joka keskittyy hyvinvointia tuottavien ärsykkeiden tunnistamiseen.