Moduuli A: Autismi ja ikääntyminen elämänkaaren aikana

4.3: Terveet elämäntapamuodot

Elämäntapatekijöillä on tärkeä rooli terveydessä ja ikääntymisessä koko yleisväestön tasolla, ja näin on myös autismissa. Terveystottumuksia, kuten unta, fyysistä aktiivisuutta, päivittäisiä rutiineja ja itsesäätelyä, ei tulisi ymmärtää pelkästään yksilöllisinä elämäntapavalintoina. Autismissa nämä prosessit ovat syvällä sisäänrakennettuna neurokehityksellisten ominaisuuksien, ympäristövaatimusten sekä elinikäisen tuen ja erilaisten mukautusten saavutettavuuden väliseen vuorovaikutukseen.

Uni säätelyprosessina

Uni ei ole esimerkiksi vain käyttäytymiseen tai elämäntapaan liittyvä tekijä, vaan monimutkainen biologinen ja säätelyprosessi, joka usein häiriintyy autistisilla henkilöillä koko eliniän ajan. Tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti korkeampaa univaikeuksien esiintyvyyttä autismissa, mukaan lukien unettomuus, epäsäännölliset uni-valve-syklit ja heikentynyt unenlaatu (Cortesi et al., 2010; Richdale & Schreck, 2009). Nämä vaikeudet ovat itsessään kliinisesti merkittäviä, mutta niillä on myös ketjuuntuvia vaikutuksia kognitiiviseen toimintaan, tunnesäätelyyn ja fyysiseen terveyteen. Elämänkaarinäkökulmasta katsottuna pitkäaikainen unihäiriö ei olekaan vain tilapäinen haitta, vaan se lisää yksilön kasautuvaa haavoittuvuutta.

Fyysinen aktiivisuus ja ympäristön sopivuus

Fyysistä aktiivisuutta on tarkasteltava suhteessa aisti- ja toimintaympäristöön. Siinä missä se käsitetään yleisväestössä usein yksilölliseksi terveyskäyttäytymiseksi, autististen henkilöiden kohdalla liikkumiseen ja urheiluun osallistuminen on vahvasti sidoksissa aistiherkkyyksiin, ympäristön ennustettavuuteen, sosiaalisiin odotuksiin sekä tilojen saavutettavuuteen (Healy et al., 2018). Esimerkiksi voimakkaasti stimuloivat ympäristöt, kuten kuntosalit tai ryhmäurheilutilanteet, eivät välttämättä ole joidenkin autististen henkilöiden saavutettavissa tai siedettävissä, mikä voi johtaa pitkäaikaisiin eroihin aktiivisuuden malleissa. Näitä malleja on siksi parempi ymmärtää henkilön ja ympäristön välisen sopivuuden tuloksena kuin pelkkänä yksilöllisen motivaation ilmentymänä.

Päivittäiset rutiinit tasapainottajana

Päivittäiset rutiinit edustavat toista keskeistä säätelymekanismia autismissa. Sen sijaan, että ne olisivat pelkkiä käyttäytymispreferenssejä, rutiinit toimivat usein kognitiivisina ja emotionaalisina vakaimina, tukevat ennustettavuutta, vähentävät epävarmuutta ja edistävät toiminnallista itsenäisyyttä. Koko eliniän ajan rutiineista voi tulla yhä tärkeämpiä kognitiivisen kuorman, aistiärsykkeiden ja ympäristön arvaamattomuuden hallinnassa. Rutiinien katkeaminen, erityisesti myöhemmän elämän siirtymävaiheissa, kuten eläkkeelle jäämisessä, muutossa tai omaisten menettämisessä, voi vakaudelle ja hyvinvoinnille aiheuttaa merkittäviä seurauksia.

Kaiken kaikkiaan näitä elementtejä ei tulisi käsitteellistää ”elämäntapavalinnoiksi”, vaan elämänkaariin sisäänrakennetuiksi säätelyprosesseiksi, joita muokkaa neurokehityksellisten ominaisuuksien ja ympäristöolojen välinen vuorovaikutus. Tämä näkökulma vastaa nykyaikaisten autismimallien näkemystä, jonka mukaan kontekstuaaliset ja systeemiset vaikutukset ovat ajan myötä merkittäviä toimintakyvyn ja terveyden lopputulosten kannalta (Lai et al., 2019; Pellicano & den Houting, 2022).