Moduuli A: Autismi ja ikääntyminen elämänkaaren aikana

2.6: Erot autistisen ja ei-autistisen ikääntymisen välillä

Vertailut autistisen ja ei-autistisen ikääntymisen välillä osoittavat sekä tärkeitä yhtäläisyyksiä että keskeisiä eroja. Kuten yleisväestö, myös autistiset aikuiset kokevat ikääntyessään muutoksia fyysisessä terveydessä, kognitiivisessa toiminnassa ja päivittäisessä elämässään. Tutkimukset osoittavat kuitenkin yhä enemmän, että autistiset henkilöt voivat kokea myös erityisiä ikääntymiseen liittyviä malleja, erityisesti terveyden, hyvinvoinnin ja palveluiden saavutettavuuden osalta.

Yksi kirjallisuuden johdonmukaisimmista havainnoista on terveyserojen olemassaolo. Autistisilla aikuisilla on todennäköisempää kokea monenlaisia fyysisiä ja mielenterveysongelmia kuin ei-autistisilla henkilöillä, mukaan lukien korkeammat ahdistuksen, masennuksen ja tiettyjen pitkäaikaissairauksien esiintyvyydet (Pallathra et al., 2024). Nämä erot voivat vaikuttaa sekä ikääntymisen ajoitukseen että kokemukseen. Useat tekijät vaikuttavat näihin eroihin:

• Esteet terveydenhuollon saavutettavuudelle, mukaan lukien kommunikaatiovaikeudet, aistihaasteet ja ammattilaisten puutteellinen tietämys
• Diagnostinen varjostuminen, jossa fyysiset tai mielenterveyden oireet virheellisesti luetaan autismin piikkiin
• Pirstoutuneet hoitopolut, erityisesti palveluiden välisissä siirtymissä
• Elinikäinen altistuminen stressille ja sosiaaliselle syrjäytymiselle

Lisäksi autismin ydinpiirteet – kuten kommunikaation erot, rutiinien suosiminen ja aistien käsittely – voivat muokata sitä, miten ikääntymiseen liittyvät muutokset koetaan. Esimerkiksi:

• Eläkkeelle jäämiseen liittyvät rutiinien muutokset voivat olla erityisen häiritseviä
• Tuttujen ympäristöjen tai tukiverkkojen menettäminen voi lisätä haavoittuvuutta
• Terveydenhuoltoympäristöt voidaan kokea kuormittavina tai saavuttamattomina

On myös tärkeää tunnistaa, että monet autistiset aikuiset ovat kokeneet kasautuvaa haittaa koko eliniän ajan, mukaan lukien syrjäytymistä koulutuksesta, rajallisia työllistymismahdollisuuksia tai puutteellista pääsyä tuen piiriin. Nämä tekijät voivat osaltaan johtaa erilaisiin ikääntymisen polkuihin ja lopputuloksiin verrattuna ei-autistisiin henkilöihin (Walsh et al., 2022). Samaan aikaan ikääntymisen eroja ei tulisi ymmärtää vain puutteiden kautta. Jotkut autistiset henkilöt saattavat säilyttää vahvuuksia – kuten johdonmukaisuuden, tarkkaavaisuuden yksityiskohtiin tai sitoutumisen merkityksellisiin kiinnostuksen kohteisiin – jotka tukevat hyvinvointia myöhemmässä elämässä. Kokonaisuudessaan nämä havainnot vahvistavat, että erot ikääntymisessä eivät muotoudu ainoastaan autismista itsessään, vaan myös yksilöllisten ominaisuuksien ja rakenteellisten, sosiaalisten sekä ympäristötekijöiden välisestä vuorovaikutuksesta.